Disc Golf Club Tampere

Termos!

Lauantaiaamu oli hädintuskin valjennut, kun DGCT-soturit aloittivat siirtymisen kotkanpesästä kohti Kivikon vihollispesäkettä.

Lähtö kotkanpesästä aamunkoitossa

Ensimmäinen pysäkki Pirkanhovilla, jossa meille tarjoiltiinkin varsin maittavaa (homeista) munakasta. Siitä jatkettiin matkaa lepposasti väritellen Riihimäelle asti, missä olikin jo pakko ottaa ns. rivinelonen. Kivikon liikuntapuistoon oli oikeastaan melko mukava ajella, koska takapenkinfrisbeesankari, Heikkilä, antoi täydellisiä ajo-ohjeita jatkuvalla syötöllä. Saavuttaessa kohteeseen kello 10:21 aurinko paistoi isosti ja järkevät ihmiset vaihtoi lyhyttä punttia jalkaan.

Kivikossa paisto arto isosti

Ensisilmäyksellä Kivikon radalla puitteet näyttivät erittäinkin hyvältä. Lämmittelyalueella kolme putti/lähestymiskoria ja heti ensimmäisellä väylällä vesieste, hienoa! Kierroksella kaikkien peli kulki jälleen niinku pitääkin eli lötää mukille ja puttia pömpelii. Missaamatta yhtään puttia Heikkilän Antti voitti rundin.

Radan ensimmäinen par 4, ei haastetta ammattimiehille.

Kiässin jälkeen MVK:n kyydillä täyttä Itikseen eväälle. Helsinkiläistynyt Heke antoi jälleen hyvää tipiä ruokapaikoista ja maistuvaa oli. Masu täynnä painettiin takaisin aurinkoiseen Kivikkoon ja saapuessamme paikalle tavattiin myös muutama paikallinen hörhö, taisi jokunen tuosta porukasta olla jopa Turusta asti. Toisen kierroksen alusta asti kävi selväksi, että Pune Puttimies pitää meitä muita täysin pilkkanaan ja tyylittelee helppoon kierrosvoittoon. Edes yksittäinen kyy ei saanut Gaattorianssia herpaantumaan, vaan tuo vuorentaustan velho kyykytti muita toppahousuissaan minkäkerkesi.

Anselmi otti kiessillä tuntumaa myös laskettelurinteeseen.

 Kaikenkaikkiaan Kivikko on hieno rata. Ainoastaan loppupään metsäväylät eivät oikein palvele muuten hienoa kokonaisuutta.

Heke tanssahteli hetken myös Marko Palon kanssa kiässin lomassa

Täältä tähän,

-MVK

Terssi!

DGCT avasi kisakauden viime viikonloppuna kahdessa maassa. Tekno ja Painaja vierailivat Prahan keväässä ja allekirjoittanut sekä hallitseva Tali Open mestari kisailivat Kankaanpäässä. En ole tarkkaan selvillä kaikista Prahan tapahtumista(tuskin ovat herrat itsekään), joten jätän Tsekkikisan läpikäymisen vähäiselle.

Kankaanpään kaudenavauskisa oli melko ihmisystävällinen, sillä DGCT:n synnyinseuduiltakin riitti, että lähti liikkeelle kahdeksan jäljestä. Yksipäiväinen kisa ei vaatinut myöskään majoitushommeileita, joten epätavallisesti kisareissulle lähdettiin oikeestaan vaan frisbeegolfin takia. Peikkomaisenpirteä Heke oli täydessä valmiudessa kello 8:03, kun kisakiesi kaarsi pohjolankadun residenssin eteen. Kamat loosteriin, He$$u etupenkille, lepposat peukkuläyssyt ja kohti Aululaa!

Muutaman pitstopin jälkeen perillä Kankaanpäässä, jossa Antin ystäviä olikin jo runsainmitoin paikalla.

Heke etualalla ystävät taustalla.

 

Pari lämmittely puttia ja kiessille. Viidentienristeys oli melko kesäisessä kunnossa ja jalat pysy kuivana. Itsekin alueella palvelleena hyvät muistot palasivat mieleen, kun 18.väylän heittopaikan taakse maastoutuneesta Sisusta nousevalle ryhmälle kajautettiin pari terävähköä käskyä: “Asento!” ja “Ojennus!”. Siinä tärkeimmät ensimmäisestä kierroksesta. Ruhtinaalliselle 3 tunnin ruokatauolle lähdettiin EGE’s pizzeriaan. Reissukumppani ja frisbeelegenda Heikkilä oli ystäviltään kuullut, että siä on hyvät setit. Tipitieto piti paikkansa, rullakebab oli valtaisa.

VIP-teltassa tarjoilu toimi ennen ja jälkeen kierroksen.

Ruokatauon aikana tietenkin rupesi satamaan vettä, räntää ja lunta. Olimme kuitenkin varautuneet kaikenlaiseen säähän ja hymyssä suin marssittiin toiselle kierrokselle. Toisella kierroksella DGCT heitti samassa poolissa, tästä kiitos sille kelle se kuuluu. Toinen kierros meni heitellessä ja sen jälkeen lähettiin kotiin.Kotimatkan alkajaisiksi varuskunnanristeyksessä törmättiin väliaikaiseen talveen, mutta siitäkin selvittiin.

Kesäkelit

 

Lopuksi vielä kuva Prahan keväästä, ettei jää se kisa ihan unholaan.

Lihas kuvassa punaisella paidalla ja Painaja vissiin farkuissa.

 Jopas oli taas tekstiä kerrakseen, ei muutaku ensi kertaan.

-Tiki

Tervehdys fribahörhöt ja muutkin palleroiset!

DGCT vieraili sunnuntaina 21.4.2013 Kangasalan Ranta-Koiviston frisbeegolfradalla avaamassa kauden 2013 heittelyt. Paikalla pöödittämässä oli Finu, Pune, Iikeli, Heinola, Tiki ja tietenkin kaikkien hörhöjen suosikki Heke! Kaikilta osallistujilta lähti vuoden ensimmäiset heitot kädestä. Talven aikanahan totutusti DGCT latautuu miettimällä kaikkea muuta kuin frisbeegolffia ja tästä osoituksena yksi takavuosien suomenmestari, sunnuntaina kellarista kassia hakiessaan, löysi sieltä viimevuoden SM-kisoissa syömättä jääneen subin(täytteenä Italian BMT).

Itse heittelyyn lähdettiin perinteisesti hampaita kiristellen kisaamaan kollosta. Kaikkien suoritukset olivat ilmiömäisiä ja ainoastaan hieman vielä kurainen nurtsi sai osan pöödeistä muuttumaan ihannetuloksiksi. Pari rundia heitettiin(paitti John vaan yhden) ja voittoon kummallakin kierroksella tyylitteli varmoilla suorituksilla Jesse “tirehtööri” Heinonen. Liekö saanut subista hieman lisää pontta avauksiin?

Kaiken kaikkiaan komia päätös sunnuntaille ja heittojen taso lupaa DGCT:lle voittoa jokaisesta kisasta mihin joku jäsenistä osallistuu. Normaalisti.

Palaillaan kauden mittaan.

-Tiki

Joskus reenikiessille lähtö saattaa johdattaa erikoisiin paikkoihin..

Sana kääntöpuoli omaa useita eri merkityksiä. Tämä DGCT-blogi tulee tarjoilemaan aika ajoin hieman toisenlaista näkökulmaa frisbeegolfina tunnettuun urheilulajiin.

DGCT:n jäsenenä kisareissu on aina kokonaisvaltainen kokemus eikä pelkästään muovin viskomista. Tarkoituksena ei ole selostaa kierrosten kulkua väyläkohtaisten tulosten kera (nosiitäolistullubirdiemutkusiihentulisesorsajasitmullatuliearlylokki), näitä blogeja löytyy jo hulluuteen asti. Haluan nimenomaan tuoda sanoin (ja myös kuvin) esille sitä, mitä tapahtuu kierrosten jälkeen. Mitä sitten tapahtuu, kun viimeinen putti on laitettu mukiin ja mitalit pujotettu kaulaan.

Useasti rakkaan lajiimme lieveilmiöt ovat mielenkiintoisempia ja hauskempia kuin itse peli…

Palataan,

Finu

Disc Golf Club Tampereen mestaruuskilpailut vuodelta 2011 on peruttu järjestävän tahon ylitsepääsemättömien esteiden vuoksi.

European Open väylä 17

Ensi maanantaina ei pelata Vihiojan viikkokisoja. DGCT on mukana järjestämässä European Open suurtapahtumaa Nokialla ja maanantai on kisaviikon ensimmäinen päivä.

EO-RADAN RAKENTAMISTALKOOT MAANANTAINA KLO 10-!

Mikäli kiinnostus heräsi ja haluat tulla mukaan järjestämään kisoja ota yhteyttä Janne Lahtiseen osoitteessa Janne(ät)fgr.fi

Staffilaisille luvassa unohtumatonta meininkiä ja hyvästä suorittamisesta myös palkitaan.

Jaa mitä hommia? No fribahommia!

Kuten seuran säännöissä lukee, viikkokisat alkavat jälleen!

Kuudelta vihiojan frisbeegolfmekassa kajahtaa. tule hyvissä ajoin paikalle. Eka kerta on ilmanen perinteiseen tapaan, paitsi jos haluaa raakatuloksesta taistella.

Käytiin pienellä porukalla tarkastelemassa Nokian keskusurheilupuiston frisbeeradan tilannetta talven jäljiltä ja samalla otettiin hieman mittaa paikallisen seuran jäsenistöstä. Edellisen kerran radalla käytiin viime tiistaina ja jopa sen aikaiseen tilanteeseen oli lumia sulanut huomattavasti.

Kohta startataan

Ensimmäinen kierros pelattiin DGCT vs NoFS mies miestä(3vs3) vastaan reikäpelinä aavistuksen muokatuilla säännöillä. Monivivahteisen kierroksen jälkeen DGCT otti helpohkon yhden pisteen voiton.

Kakkosväylän tiin tuntumassa vielä hieman lunta

Toinen kierros paiskottiin perinteistä bestshot-parigolffia sekapareilla. Tässä taistossa nähtiin kauden huikein suoritus sillä NoFS:n puheenjohtaja Jukka Leinonen täräytti holarin. Holari syntyi väylällä kaksi, joka tällä hetkellä on vielä lumikasoista johtuen “blindhole”.

Väylällä 9. Aikas kuivaa o

Kuvat kertoo enemmän kuin kymmenen potenssiin 3 sanaa, joten niistä jokainen voi päätellä onko syytä aloittaa frisbeekausi vai ei.

Rinteessä viä jonniverra snöötä

Sateisena maaliskuun perjantaina kolme pitkänlinjan DGCT:laista asteli sorille putkaan. Tarkoituksena näillä kaveruksilla oli toteuttaa pitkäaikainen haave ikuistaa tuon heille niin rakkaan seuran logo omaan kehoon.

Aika tatuoinnille oli varattu jo hyvissä ajoin loppu syksystä ja intoa puhkuen operaation käytännön toteutus alkoi. Kaksi herroista oli tatuoinnin ensikertalaisia ja vastapainona kolmannen kehon “maalailu” oli alkanut jo kymmenen vuotta sitten. Kaikki oli miettineet omalle kohdalleen sopivaa paikkaa tatuoinnille ja jokaiselle kuva piirrettiinkin eri paikkaan. Noin kahden ja puolen tunnin päästä kaikilla arjensankareista kuvat oli iskeytynyt kehoon ja paluuta ei ollut. Nyt ei auta kun odotella lumien sulamista, niin saadaan kuvat yhdistettyä naamoihin.